Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että kaikki eivät halua että olen onnellinen.
Olen tehnyt sen virheen, että olen kertonut muutamalle ystävälle ja sukulaiselle manifestoinnista ja miten haluan luoda oman unelmaelämäni.
He eivät ole varsinaisesti nauraneet minulle päin naamaa mutta pyöritelleet silmiään. Eräskin ystävä kysyi perjantaina illanvietossa kovaan ääneen että “Joko manifestointi tuottaa tulosta? Joko olet miljonääri?”
Sain sitten loppuillan selittää mitä manifestointi on. Se oli aika uuvuttavaa.
Kaikki eivät halua että olet onnellinen
Tavallaan on hyvä nähdä, ketkä ovat aitoja ystäviä ja ketkä eivät. Silti yllätyin tämän “ystävän” käytöksestä.
Kysymys kuuluu, mitä voin tehdä?
En voi kääntää kelloa taaksepäin ja olla kertomatta unelmistani.
En voi pyytää tätä ystävää olemaan puhumatta asiasta, koska se on sama kuin heittäisin bensaa liekkeihin.
Päätin, että kun joku seuraavan kerran ottaa asian puheeksi, sanon, etten tee manifestointia enää. Kerron ettei se toimikaan.
Tällä saan ihmiset lopettamaan puhumisen ja asia unohtuu jollain aikajänteellä.
Jatkan manifestoinnin opettelua hiljaa, yksin, omassa kotona.
Lue myös tämä: Miksi minä manifestoin?
On raskasta jos kukaan ei tue
Onhan se raskasta, jos ei saa tukea omille unelmille. Kuulin kerran sanonnan:
“Ihmiset, jotka tuntevat sinut, eivät juhli onnistumistasi yhtä paljon kuin tuntemattomattomat ihmiset. Tämä johtuu siitä, että ihmiset, jotka tuntevat sinut, saavat jatkuvasti muistutuksen siitä, että olit kerran samassa tilanteessa kuin hekin. Sinä teit muutoksen, he eivät. Ja sitä he eivät kestä.”
Oletko sinä kiinnittänyt huomiota samaan?
Onko sinulla lähipiirissä ihmisiä, joille et voi koskaan kertoa unelmistasi?
Miltä sinusta tuntuu?
Miten toimit näissä tilanteissa?
Lisää artikkeli Pinterestiin
Ihan tosi kiinnostava blogi! 😍
Oon ehkä kolmen vuoden aikana hiljalleen tupsahtanut manifestoinnin maailmaan. Mun mielestä se ei ole keltään pois, joten en oikein ymmärrä niitä ilkeitä tai negatiivisia kommentteja. Sen verran jo tiedän, että mielen voimat toimii ja onneksi mulla on ihana läheinen, joka on täysin samoilla linjoilla. Ja sitten on paljon niitä, joille ei voi kuvitellakaan puhuvansa aiheesta. Vanha sanonta kel onni on, se onnen kätkeköön, taitaa koskea tätäkin aihetta!
Moikka, ihanaa kun löysit blogiini ja kiitos ihanasta palautteesta. Olen samaa mieltä, ei se ole keltään pois. Mutta osa ei kyllä kykene ajattelemaan tätä yhtään. Mutta ei anneta sen häiritä ja keskitytään me vaan siihen, että eletään omaa elämää täysillä!