Tänään oivalsin miksi sabotoin itse itseäni

Tänään oivalsin miksi sabotoin itse itseäni

Tänään oivalsin miksi sabotoin itse itseäni. Oikeastaan pitää kiittää valmentajaani. Hän antoi minulle edellisen tapaamisen aikana tehtävän. Minun piti kirjoittaa intuitiisella kirjoituksella, miksi pelkään tienata enemmän rahaa.

Sanottakoon, että tienaan ihan hyvin ja olen saanut yllättäviäkin rahasummia mutta tavoite on minulla suurempi.

Olen jonkin aikaa tajunnut myös sen, että en uskalla tuntea riittävän syvästi ja voimakkaasti positiivisia tunteita. Olen miettinyt paljon mistä se voi johtua ja olen ajatellut että minussa on jotain vikaa.

Mutta tänään tai oikeammin viime yönä asia ratkesi.

Palaan siihen aivan kohta.

Tänään oivalsin miksi sabotoin itse itseäni

Intuitiivisen kirjoittamisen myötä tajusin, että isoin syy miksi en saa niitä asioita joita olen yrittänyt manifestoida, johtuu siitä etten luota Universumiin. Pelkään, että jos luotan, luottamukseni petetään.

Kun sain kirjoitettua tuon ylös, minulle tuli paniikkikohtaus. Sydän hakkasi lakkaamatta, oli vaikea hengittää. Sain jostain syvältä alitajunnasta mielikuvan itsestäni lapsena. Olin äitini kanssa jossain (kaupassa, torilla, en ihan tarkkaan tiedä missä) ja säikähdin jotain.

Yritin ottaa äidin kädestä kiinni mutta hän ei ollut siinä.

Se oli ensimmäinen kerta, kun luottamukseni särkyi. Minulle tärkeä ihminen ei ollut lähelläni eikä lohduttanut.

Kohtausta kesti yllättävän pitkään. Noin 45 minuutin ajan sydämeni hakkasi voimakkaasti. Kirjoitin intuitiivista kirjoitusta keittiön pöydän päällä ja minun oli jonkin ajan kuluttua pakko siirtyä sänkyyn makaamaan ja rauhoittumaan.

Hengitin sängyllä syvään ja rauhallisesti. Pidän hengitystä ja yritin saada kehoni rauhoittumaan.

Ajan kanssa se onneksi rauhoittui.

Lue myös tämä: Kun haluat onnistua muutoksessa, tee tämä

Viime yönä näin unta…

Oikeastaan ensimmäinen asia mitä tapahtui, tulin kipeäksi. Flunssa ei ole paha, se ei ole koronaa, eikä se johdu stressistä. Kehoni puhdistaa itse itseään ja tämän trauman ja pelon pois.

Hyväksyn tämän ja olen valmis lepäämään niin pitkään, että keho parantaa itse itseään.

Viime yönä näin kuitenkin unta.

Unessa olin tutustunut mieheen, josta pidin todella paljon. Mies yritti olla minulle kiva ja hauska ja jutella iloisesti mutta joka kerta kun hän tuli lähelleni, työnsin hänet paniikissa pois. Minusta tuntui, että olen vankina omassa kodissa. Olisin halunnut soittaa hätäkeskukseen mutta en uskaltanut, koska en tiennyt miten mies siihen reagoi.

Olisin halunnut juosta asunnosta ulos mutta en halunnut jättää hänelle yhtään avainta. Ja tiesin, etten olisi riittävän nopea juostakseni ovesta ulos. Hän saisi minut kiinni.

Tänä aamuna kun heräsin, tajusin jotain. Palat loksahtivat suuresti paikoilleen.

Trauma nousi pintaan

Olen ollut naimisissa miehen kanssa, jota voisi kuvailla narsistiksi. Hänellä oli tapana toimia siten, että hän saattoi jutella nauraen, hän saattoi heittää vitsiä ja olla iloinen.

Ja kun minä laskin oman suojamuurini alas, hän hyökkäsi minua kohtaan joko verbaalisesti tai fyysisesti.

Ja tätä jatkui monta kuukautta.

En voinut koskaan luottaa siihen, tarkoittaako hän sitä mitä sanoo, vai onko se vain keino päästä minun lähelleni ja saada minut laskemaan suojamuurini, jotta hän voi, jälleen kerran, hyökätä kimppuuni.

Kun kerroin tästä traumasta valmentajalleni, tajusimme molemmat miten paljon ja vahvasti tämä kokemus on vaikuttanut elämääni.

Nyt ymmärrän miksi en luota ihmisiin enkä Universumiin.

Ymmärrän myös, ettei tämä vielä ratkaise itse ongelmaa vaan nyt olen saanut näkyväksi ongelman, jota minun tulee työstää itsestäni, kehostani, alitajunnastani ja tunteistani pois.

Työ on vasta alussa.

Silti olen hiton ylpeä itsestäni, että uskalsin luottaa valmentajaani ja tehdä annetun tehtävän. Vaikka se tuntuikin todella epämiellyttävältä.

Lisää artikkeli Pinterestiin

Tänään oivalsin miksi sabotoin itse itseäni

Kerro oma mielipiteesi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.